Kinestetiikka

Kinestetiikan käyttöönotto Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) aikuisten tehohoidossa alkoi jo vuonna 2016. Vuonna 2017 kinestetiikka otettiin yhdeksi tehohoitotyön painopistealueeksi. Toimintamalli on tuonut paljon positiivia tekijöitä hoitotyöhön: vuorovaikutus potilaan kanssa on lisääntynyt, potilaan omat voimavarat osataan ottaa aktiivisesti käyttöön, työn mielekkyys lisääntyy ja fyysinen kuormitus vähenee.

Vuonna 2022 OYS:ssa toteutettiin organisaatiomuutos, jossa neljä erillistä aikuisten valvontayksikköä yhdistettiin, ja liitettiin osaksi tehohoitokeskusta. Syntyi aikuisten teho- ja valvontahoidon yksikkö, joka toimii kolmessa erillisessä tilassa. Lisäksi hoitotyön hallintoa uudistettiin siten, että aikuisten sekä lasten, vastasyntyneiden ja keskosten teho- ja valvontahoitotyön organisointi ja järjestäminen tapahtuu yhteistyössä.

Teho- ja valvontahoidon yhdistymisten myötä kinestetiikan toimintamallin käyttöön oton tarpeellisuus on korostunut entisestään. Myös koulutusta tarvitsevan henkilöstön määrä on kasvanut huomattavasti.

Vuonna 2023 OYS:n teho- ja valvontahoitotyön yhdeksi kehittämishankkeeksi valittiin kinestetiikan käyttöönoton edistäminen sekä aikuisten että lasten, vastasyntyneiden ja keskosten teho- ja valvontahoitotyössä.

Hankkeen tarkoituksena oli laajentaa kinestetiikan käyttö koko teho- ja valvontahoidon alueelle. Tavoitteena oli toimintamallin avulla parantaa hoitotyön laatua, vahvistaa vuorovaikutusta potilaan ja hoitajan välillä, sekä lisätä potilaiden osallisuutta omaan hoitoonsa.

Näiden tavoitteiden lisäksi oletuksena oli, että kinestetiikan toimintamallin käyttöönoton myötä myös hoitajien fyysinen ja psyykkinen kuormitus vähenee ja työn mielekkyys ja luovuus lisääntyvät.

Kinestetiikkaa alettiin ottaa käyttöön teho- ja valvontahoidossa järjestämällä kinestetiikan peruskursseja, pitämällä työpajoja sekä työskentelemällä pareittain, mikä onnistui, kun mukaan saatiin kinestetiikkakouluttaja Marja Klasila.

Koulutusten lisäksi hankkeesta pidettiin useita eri infotilaisuuksia aikuisten- ja lasten teho- ja valvontahoidon hoitohenkilökunnalle sekä tehohoitokeskuksen lääkäreille ja hoitotyön esihenkilöille.

Hankkeen aikana järjestettiin kaksi kinestetiikan peruskurssia, lisäksi peruskurssin käyneille teho- ja valvontahoidon työntekijöille järjestettiin kertausiltapäiväkoulutus.

Työpajat pidettiin puolentoista tunnin mittaisina työvuorojen vaihteeseen sijoittuvina koulutuksina, mikä oli resurssien jakamisen kannalta paras mahdollinen toteutustapa. Työpajoissa käytiin läpi lyhyesti kinestetiikan periaatteita ja harjoiteltiin kinestetiikan periaatteiden mukaisia työotteita käytännössä.

Työpareittain työskenneltiin hankepäivien puitteissa tarvelähtöisesti, eli kinestetiikkakouluttaja etsiytyi työpariksi tilanteisiin, joissa hän arvioi kinestetiikan sekä hyödyttävän potilasta että edistävän käyttöönottoa parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeimpinä näkökulmina nousivat esiin haasteelliset potilastilanteet: akuutin sekavuustilan ennaltaehkäisy sekä haasteelliset potilassiirto- ja kuntoutustilanteet.

Hankeinfoja pidettiin tehohoitokeskuksen johtoryhmälle, lääkäreille ja hoitotyön esihenkilöille. Myös hoitohenkilökunnan informointi hankkeesta ja sen tavoitteista on tärkeää, jotta työntekijät sitoutuvat ja kokevat hankkeen tärkeäksi.

Hankkeen päättymisen jälkeen hanketta on myös esitelty OYS:n osastohoitotyön esihenkilöpalaverissa sekä osastohoitotyön tutkimus- ja kehittämisryhmän kokouksessa.

Hankkeen aikana pidettiin kolme ohjausryhmän palaveria, joissa suunniteltiin ja arvioitiin hankkeen etenemistä. Lopuksi tehtiin jatkosuunnitelma kinestetiikan toimintamallin käyttöönoton jatkumisesta myös hankkeen loppumisen jälkeen.

– Tein hanketyöpäiville suunnitelman, jonka mukaan pyrin tasaisesti jakamaan työaikani aikuisten sekä lasten, vastasyntyneiden ja keskosten tehovalvontahoidon yksiköiden välillä, kertoo kinestetiikkakouluttaja, sairaanhoitaja Marja Klasila.

– Olen tehnyt työtä työparina omahoitajan tai osaston fysioterapeutin kanssa yhdessä. Pyrin työssäni huomioimaan kinestetiikan käsitteet omaa työtäni ohjaavina. Kinestetiikka mahdollistaa mielestäni hoitotyöhön luovia ratkaisuja huomioiden potilaan yksilölliset tarpeet, kuvailee Klasila.

– Olen ollut myös oppijan roolissa tutustuessani eri yksiköihin, etenkin pienten lasten puolella. Lasten puolella korostuu erityisesti vanhempien merkitys paranemisen ja toipumisen mahdollistajana sekä turvallisen ja rauhallisen tunteen välittäminen hoitamisessa. Myös lääkäreiltä on tullut heidän työnsä näkökulmasta ajatuksia ja oivalluksia, pohtii Klasila.

Onnistuneen hankkeen edellytys on se, että hanke jää elämään käytäntöön. Kinestetiikan käyttöönotto ja koulutus jatkuu OYS:n teho- ja valvontahoitotyössä säännöllisten työpajojen toteutumisena. Työpajat suunnitellaan etukäteen toimintakalenteriin ja osallistujista pidetään listaa.

Tavoitteena on, että potilasta voimavaraistava toimintamalli tulee osaksi koko Pohteen alueella tehtävää hoito- ja hoivatyötä.

Marja Klasila
sairaanhoitaja, kinestetiikkakouluttaja

Elina Karjula
sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteri, kliinisen työn asiantuntija

Tämä blogikirjoitus on lyhennelmä alun perin Kinestetiikka 1/2024 -lehdessä julkaistusta jutusta. Koko jutun voit lukea tästä (tai mobiiliversio).

Toimin Savas-Säätiöllä kehitysvammaisten palvelukodissa esihenkilönä. Olen tällä hetkellä Savaksella ainut esihenkilö, joka on syventänyt kinestetiikan osaamistaan tutoriksi asti. Savaksen eri yksiköissä on kuitenkin henkilöstön kinestetiikkaosaamista jo aika hyvin.

Valmistuin kinestetiikkatutoriksi vuoden 2023 alussa Kuopion Savon ammattiopistolta.