Kinestetiikka mainitaan hyvänä toimintamallina sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (2020–2023). Kinestetiikka lisää asiakkaiden omaa liikkumista ja samalla tukee henkilöstön työskentelyä (STM 2020). Laatusuosituksessa mainittu ”hyvä toimintamalli” perustuu pääasiassa käytännön hoito- ja terapiatyöstä saatuihin kokemuksiin sosiaali- ja terveydenhuollon eri toimintaympäristöissä.
Näyttöön perustuvan toiminnan ja hyvien käytäntöjen merkitys kasvaa entisestään sote-uudistuksen myötä. Näyttöön perustuvan toiminnan (NPT) tarkoituksena on mahdollistaa laadukas, tasalaatuinen ja turvallinen hoito hoitopaikasta tai hoitotyöntekijästä riippumatta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien oikeanlainen kohdentaminen.
Tutkimustiedon lisäksi näyttöön perustuvan toiminnan yhteydessä hyödynnetään työntekijän kokemustietoa, tietoa toimintaympäristöstä ja resursseista sekä potilaalta ja asiakkaalta itseltään tai hänen läheiseltään saatua tietoa hänen elämäntilanteestaan ja resursseistaan (DiCenco ym. 2005).
Tutkimustiedon ottaminen osaksi käytännön työtä kulkee siten käsi kädessä hoito- ja kuntoutustyön asiantuntijuuden, potilaan tai asiakkaan toiveiden ja arvostusten sekä toimintaympäristön kanssa.
Sote-uudistuksen myötä hoitotyön käytänteitä arvioidaan ja uusia, parhaaseen saatavilla olevaan näyttöön perustuvia toimintatapoja otetaan käyttöön. Sosiaali- ja terveyspalvelujen laatua ja vaikuttavuutta kehitetään, parhaat ja tehokkaimmat toimintatavat otetaan käyttöön. (Sote-uudistus 2021).
Meidän on valmistauduttava tuottamaan näyttöä kinestetiikan hyödyistä.
Kinestetiikka on vasta vähän tutkittu toimintamalli sosiaali- ja terveydenhuollossa, joten tutkimusta tarvitaan ehdottomasti lisää. Kinestetiikan tuomia muutoksia on tärkeää selvittää tutkimuksellisesti asiakkaassa, hoitajassa tai terapeutissa, omaishoitajissa ja läheisissä, organisaatioissa ja yhteiskunnassa.
Terveydenhuollon organisaatiot panostavat voimakkaasti henkilöstön kinestetiikan koulutukseen ja kokemukset kinestetiikan kliinisestä käytännöstä ovat erittäin myönteisiä. Tutkimukseen perustuva näyttö on erittäin tärkeää ammattilaisille, organisaatioille ja päätöksentekijöille sekä kinestetiikan koulutusten kehittämiselle.
Millaista näyttöä tarvitsemme kinestetiikasta?
Kinestetiikka on tutkimuksellisesti niin kutsuttu monimuotoinen interventio, jossa useat osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Tämän vuoksi perinteiset lineaariset syy-seuraustutkimusasetelmat eivät toimi kinestetiikan tutkimuksessa.
Lisäksi kinestetiikan mukainen työtapa edellyttää yksilöllisyyttä avustus- ja ohjaustilanteissa, joten on hankalaa vakioida kinestetiikan toimintamallia satunnaistettuihin tutkimusasetelmiin – joita taas pidetään vahvimpina näytön tuottajina.
Kinestetiikan tutkimuksissa on tärkeää yhdistää laadullisia ja määrällisiä tutkimusasetelmia sekä huomioida asiayhteyden ja toimintojen merkitys tutkimusasetelmissa.
Saatavilla oleva ja meneillään oleva tutkimusnäyttö kinestetiikasta keskittyy hoitohenkilöstön työhyvinvointiin, potilaiden ja asiakkaiden toimintakykyyn, kinestetiikan juurruttamiseen käytäntöön, hoitotyön kehittämiseen ja johtamiseen, hoitohenkilöstön kinestetiikan osaamista mittaavien mittareiden kehittämiseen, omaishoitoperheisiin, saattohoitoon sekä hoitoalan opiskelijoiden kuntouttavan hoitotyön toteuttamiseen. Kohderyhmänä ovat useimmiten ikäihmisten hoivaympäristöt (mm. Heikkilä 2022, Sorvisto & Taipalus 2025, Stenman 2020).
Tutkimusta kuitenkin tarvitaan myös hoitoalan oppilaitoksissa, sairaaloissa, kotihoidossa ja vammaistyössä, sillä kinestetiikan toimintamalli on käytössä laajasti myös näissä toimintaympäristöissä.
Suomen Kinestetiikkayhdistys on ollut mukana kehittämässä kansainvälisiä kinestetiikan tutkimusprioriteettejä yhteistyössä sveitsiläisen St. Gallenin ammattikorkeakoulun kanssa. Tavoitteena on lisätä tutkimuksellista yhteistyötä Sveitsin, Saksan ja Itävallan välillä.
Tarvitsemme kuitenkin Suomessakin omaa tutkimusta kinestetiikasta, ja siksi toivomme lisääntyvää yhteistyötä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa.
Tällä hetkellä Oulun yliopiston lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikössä on käynnistetty kaksi väitöskirjatyötä kinestetiikasta. Molemmissa käytetään Gattingerin (2017) Sveitsissä kehittämää kinestetiikan havainnointi- ja itsearviointimittaria.
Suomeksi käännetyillä mittareilla voidaan arvioida hoitajien osaamista kuntoutumista edistävien taitojen hallinnasta asiakkaiden päivittäisiin toimiin liittyvissä avustamistilanteissa sekä yhteyttä hoitajan työhyvinvointiin ja kuntouttavaan työotteeseen.
Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa on valmistumassa väitöskirja aiheesta Omaishoitajille ja ikääntyville omaishoidettaville kohdennetun kinestetiikan voimavaralähtöisen toimintamallin koulutuksen arviointi ja kehittäminen.
Kinestetiikan tutkimusnäytön hyödyntäminen käytännössä
Tutkimuksen tuottaminen ei vielä takaa sitä, että näyttöä toteutetaan käytännössä.
Kinestetiikan osalta se onkin vielä hieman haasteellista, koska laadukasta tutkimusta on vasta tulossa.
Iloitsemme kuitenkin siitä, että Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen ikäihmisten kehittämishankkeessa Voimavaroja tukeva hoitotyön toimintamalli perustuu Maurerin (2021) väitöskirjatyössä kehitettyyn kinestetiikan jalkauttamisprosessiin, jonka ympärille hankkeessa koottiin tärkeitä sisältöjä. Lue lisää tästä linkistä (avautuu uuteen välilehteen): Voimavaroja tukeva hoitotyön toimintamalli Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelle | Innokylä (innokyla.fi).
Kiinostuitko kinestetiikan tutkimuksesta? Ota yhteyttä Suomen Kinestetiikkayhdistyksen puheenjohtaja Virpi Hantikaiseen. Tutkimusaiheita löytyy runsaasti!
Virpi Hantikainen
esh, TtT, dosentti,
kinestetiikkakouluttaja
Suomen Kinestetiikkayhdistys ry:n puheenjohtaja
Puh: +41 76 387 86 96
virpi.hantikainenkinestetiikka.fi tai virpi.hantikainenbluewin.ch
Lähteet
DiCenso, A, Guyatt, G & Cilinska D. (2005). Evidence-Based Nursing. A Guide to Clinical Practice. Elsevier Mosby; St. Louis, sivut. 3–19
Gattinger, H. 2017. Development and evaluation of two instruments to assess nursing staff´s competence in mobility care based on kinaesthetics. Väitöskirja. Turun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta, hoitotieteen laitos. Turku: Painosalama oy.
Heikkinen, S. (2022). Kinestetiikka sosiaali- ja terveysalan uudistajana Laadullinen tutkimus kehittämistyön johtamista tukevista keinoista. Sosiaali- ja terveysala Fysioterapeutti (ylempi AMK), sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Maurer, C. (2022). Moving competently – learning from and with one another: Development of kinaesthetics competence in long-term care facilities. An empirically generated model based on multi-perspective findings from a multiple case study. Väitöskirja. Wienin yliopisto, hoitotieteen laitos.
Sorvisto, A. & Taipalus, K. (2015). Hoitajien avustustaitojen kehittäminen muistisairaiden päivittäisten toimintojen tukemisessa kinestetiikkaa oppimalla. Terveyden edistämisen koulutusohjelma, ylempi AMK. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Sote-uudistus. 2021. Mikä Sote-uudistus? [Viitattu 6.8.2023]. Saatavissa: https://soteuudistus.fi/mika-sote-uudistus
Stenman, P. (2020). Iäkkäiden hoitotyössä toimivan henkilöstön kokemuksia työtyytyväisyydestä ja toimintaympäristöstä kinestetiikan käyttöönoton aikana. Oulun yliopiston tutkijakoulu; Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta; Pietarsaaren kaupunki, Sosiaali- ja terveysvirasto Acta Univ. Oul. D 1581, 2020
STM. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN JULKAISUJA 2020:29. Helsinki. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023 : Tavoitteena ikäystävällinen Suomi – Valto (valtioneuvosto.fi)