Pääsin eräällä koulutuskeikalla majoittumaan vanhusten asumispalveluja tarjoavan yhteisön asukashuoneeseen. Ajattelin, että tämä mahdollisuus täytyy hyödyntää kaikin puolin!
Saavuin illalla huoneeseeni, jossa odotti pedattu sairaalasänky, yöpöytä ja muutama tuoli. Ei muuta kuin laukut kaappiin ja iltatoimien jälkeen nukkumaan.
Ensimmäiseksi laskin vuoteen niin alas kuin sain, eli noin polven tasolle. Sitten kömmin sänkyyn ja tietenkin nostin laidat ylös, etten pääsisi yön aikana tipahtamaan lattialle.
Vähän aikaa sängyssä pyöriessäni laidat alkoivat ahdistamaan. Siinä unta odotellessani tuli muistikuvia useammankin kerran näkemistäni ihmisistä nukkumassa sängyn pääty kohotettuna. Ei kun kokeilemaan ja sängyn päätyä ylös!
Kokeiltuani erilaisia nukkuma-asentoja totesin, että sängyn päädyn pienikin yläasento pakottaa nukkumaan selällään. Kyljellään nukkuminen aiheuttaa painetta lonkkaan, ja jos yrittää nukkua mahallaan, selkä on mutkalla.
Sänkyn päädyn asento on pieni mutta merkittävä tekijä, jolla työntekijä voi käyttää huomaamattaan suurtakin valtaa siihen, missä asennossa asukas nukkuu. Päädyin lopulta laskemaan sängyn päädyn alas ja nukahdinkin aika pikaisesti sen jälkeen.
Heräsin jossakin vaiheessa yötä ja tuli tarve käydä vessassa. Koska ”unohdin” illalla nukkumaan mennessäni laittaa vaipat enkä halunnut häiritä hoitajia yöllisellä hälytyksellä, päätin lähteä vessaan. Mutta sehän ei ollutkaan niin helppoa!
Piti valita kiipeänkö laidan yli vai etsinkö pimeässä painikkeet, joilla saan laidat alas. Jos en olisi jo illalla selvittänyt laitojen laskumekanismia, olisin todennäköisesti unenpöpperössä ja pimeässä kiivennyt laidan yli. Toisaalta jos olisin laittanut illalla vaipat ja tehnyt tarpeeni niihin, olisin varmasti heittänyt sen jälkeen likaiset vaipat pois. Tämän tehtyäni olisi jossain yksikössä Suomessakin harkittu hygieniahaalarin pukemista minulle seuraavaksi yöksi.
No, lopulta sain laskettua laidan alas ja käytyä vessassa. Pääsin sinne kuitenkin hyvin omin avuin ja turvallisesti.
Vessasta palattuani päätin kokeilla asentohoitoa. Otin pitkän ja paksun kinestetiikka-asentohoitorullan sänkykumppanikseni. Asettelin sen ensin selkäni ja jalkani alle, ja jäin selinmakuulle noin 30 asteen kulmaan nukkumaan. Mutta ei se uni tullutkaan.
Nukun normaalisti mahallani, niinpä testasin toista asentoa: halasin asentohoitorullaa ja nostin toisen jalkani sen päälle, käännyin puolimakuuasentoon rullan päälle – ja nukuin tyytyväisenä loppuyön. Aamulla rulla tosin oli jo siirtynyt altani pois ja oli laidan vieressä.
Seuraavaksi olikin suihku ohjelmassa. Aloitin peseytymisen istuen vessanpöntöllä, ja se oli kyllä opettavainen kokemus.
Ensinnäkin istuminen vessanpöntöllä oli haastavaa. Istuessa kantapäät eivät ylttäneet lattiaan ja olin päkiöitteni varassa. Kun kastelin ylävartaloni, jalkoja alkoi paleltaa. Kun suihkuttelin jalkojani, ylävartaloani palelsi.
Tässä ei ollut minulle vielä tarpeeksi, joten avasin vessan oven, ja johan jäähtymiskokemukseni täydentyi.
Kastelun jälkeen otin suihkusaippuaa ja aloin peseytyä. Saippua teki vessanpöntön erittäin liukkaaksi, ja tasapainon ylläpitäminen oli yhä vaikeampaa. Peseytyminen tasapainoillen päkiöiden varassa saippuoidulla vessanpöntöllä istuen – suosittelen testaamaan, jos elämä alkaa tuntua helpolta!.
Alapesu pöntöllä oli suhteellisen helppoa, mutta jalan kohottaminen ja jos tilanteessa olisi yksi tai kaksi hoitajaa auttamassa tai pitelemässä raajoista kiinni toisi tilanteeseen ihan uuden ulottuvuuden.
Kun kerran mahdollisuus oli, testasin peseytymistä myös istuen suihkutuolilla. Siinäkin tuli useita oppimiskokemuksia.
Kokemukset jäähtymisen suhteen olivat samanlaiset kuin vessanpöntöllä istuessa, mutta jalat ylettyivät paremmin lattialle ja asento oli tukevampi. Istuinosa vaikeutti kuitenkin alapesua. Jos pitäisi valita näistä kahdesta vaihtoehdosta, valitsisin kuitenkin seinälle taittuvan suihkutuolin.
Lopulta sain pestyä, nousin ylös ja annoin lämpimän veden huuhdella koko kehon. Koska olin todella palellut istualtani, tunne oli erittäin miellyttävä.
Jatkossa, kun kuulen kommentteja suihkuttelutilanteiden ongelmista tai asukkaan vastustelusta pesun aikana, kehotan työntekijää kokeilemaan ensin itse, miltä peseytyminen voi asukkaasta tuntua.
Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen peseytyä pesulavetillakin, jotta saan siitäkin kokemuksia.
Niin – jos ajattelitte sitä – vastaan heti, että peseydyn kyllä jatkossakin yksin, koska kykenen vielä siihen.
Raimo Lappalainen
kinestetiikka- ja Avekki-kouluttaja, fysioterapeutti