Larisa Kiljander
Kirjaaminen on vaikeaa, vaikka sen pitäisi olla yksinkertaista – sekä kirjaaminen että hoidon suunnittelu ovat haastavia tehtäviä: ne vaativat aikaa ja paneutumista. Hoitajalla on oltava paljon osaamista, jotta hän voi tehdä RAI-arvioinnin. Usein arviointi koetaan irralliseksi tehtäväksi ja RAI-tiedon hyödyntäminen jää vajaaksi.
Meillä Heseva-kodissa oli aiemmin tilanne, jossa RAI-arvioinneista saatavaa tietoa ei riittävästi hyödynnetty asiakkaan hoitosuunnitelmissa. Heseva-kodin johtaja ja osastonhoitajat yhdessä hoitotyön kehittäjän kanssa seurasivat THL:n kahdesti vuodessa tuottamia vertailutietoja, ja niiden tuloksista nostettiin toimintaan erilaisia kehittämiskohteita. Tällä tavalla Heseva-kodissa hoidon laatu kyllä kehittyi, mutta yksittäisen asiakkaan kohdalla ei RAI-mittaritietoja vielä hyödynnetty.
Tämän tiedostettuamme olemme kuluvan vuoden aikana alkaneet harjoittelemaan, miten ja mitä asiakkaan RAI-arvioinnin tietoja kannattaa hyödyntää hoitosuunnitelmassa.
Tietojen yhtenäistämiseksi tarkastelimme arvioinnin kysymyksiä ja tulkintojamme ja havaitsimme, että niihin oli jäänyt muutamia väärinymmärryksiä. Näitä väärinymmärryksiä lähdemme systemaattisesti käsittelemään RAI-käsikirjan avulla ja edelleen mietimme muutamien kysymysten sisältöä ja oikeaa tulkintaa.
Krista Matikka, Tiia Hiltunen ja Larisa Kiljander Heseva-kodista
RAI-käsikirjan hyödyntäminen ja kysymysten pohdinta ovat osa laadukasta arviointien tekoa. Kysymysten tarkastelun jälkeen siirrymme käsittelemään, mitä mikäkin mittari konkreettisesti tarkoittaa. Pohdimme myös, mitkä mittarit on aina hyvä ottaa hoitosuunnitelmaan mukaan ja mitkä mittareiden numeraaliset tulokset ovat hälyttäviä.
Asiakkaan toimintakyvyn arvioinnissa jaetaan päivittäiset toiminnot hyvin pieniin osiin, esimerkiksi:
- mitä asiakas tekee täysin itse
- mihin hän tarvitsee ohjausta
- missä hän tarvitsee apuja
- mitä hoitaja tekee puolesta.
Siirtymisessä mietitään, miten asiakas siirtyy tuolilta seisomaan. Seisomaannousussa on monta vaihetta varsinkin, jos asiakkaalla on rollaattori käytössä ja hänen toimintakykynsä on alentunut. Muistuttaako hoitaja rollaattorin oikeasta etäisyydestä, pitääkö hoitajan tukea kädellä vai tarvitseeko hoitajan kannatella asiakkaan painoa? Jos asiakas siirtyy esimerkiksi sylin kautta pyörätuoliin, ottaako asiakas itse hoitajasta kiinni ja ylläpitää kehonsa asentoa?
Samoin muissakin päivittäisissä toiminnoissa tulee toiminnot pilkkoa pienempiin osatoimintoihin, jotta asiakkaan toimintakyky tulee mahdollisimman tarkasti esiin.
Päivittäisessä kirjaamisessa kiinnitämme huomiota asiakkaan toimintakykyyn:
- miten asiakas on suoriutunut päivittäisissä toiminnoissa
- mitkä suunnitellut keinot ovat toteutuneet
- miten asiakas toimi niiden tekemisen aikana.
Lisäksi kirjaamme huomioita asiakkaan voinnista ja mielialasta.
Larisa Kiljander ja Misa Hyytiäinen
Hoitosuunnitelmaan pyritään kirjaamaan lähtötilanne ja kuvaukseen laajasti asiakkaan toimintakyky. Laaja lähtötilanteen kuvaus auttaa myös hoitosuunnitelman arvioinnin tekemisessä, sillä siihen verrattaessa asiakkaan muuttunut toimintakyky on helpompi huomata.
Hoitosuunnitelma ei ole täydellinen – eivät ne koskaan ole. Aina on kehitettävää ja parannettavaa, jotta asiakkaan elämä olisi omannäköistänsä.
Larisa Kiljander
hoitotyön kehittäjä, Gaius-säätiö
Tämä juttu on julkaistu kokonaisuudessaan Kinestetiikka 3/2021 sivulla 16.
Lue juttu tästä linkistä (pdf).