Kun on ihan pissassa ja kaikkea

Tätä asiaa kinestetiikan peruskurssilla harjoitellessa törmää usein kysymykseen, että mitenkä sitä viereen istutaan, kun sänky on pissasta märkä. Vastauksia tähän kysymykseen on monta.

Helppo vastaus on, että ei sitä pissaan tarvitse istua, koska kinestetiikan toimintamalli antaa meille muitakin keinoja seisomaan nousun avustamiseen.

Toisaalta voihan istuinkohdan myös suojata muovilla tai kertakäyttöisellä vuodesuojalla.

Suosittelen kuitenkin ensisijaisesti miettimään, miten avustaisin asiakkaan aikaisemmin vuoteestaan liikkeelle ja vessaan, jotta sänky ei pääsisi kastumaan. Kun avustat ajoissa toiminnoissa, joissa on avuntarvetta, mahdollistat sen, että vessaan – tai minne muualle ollaankaan menossa – pääsee oikea-aikaisesti. Ihmisarvon säilyttäen.

Koska ihmisarvostahan siinä on kyse, istutaanko sitä sitten vanhana omasta pissasta märässä sängyssä ja kuunnellaan, kun hoitaja miettii, etten tuon viereen ainakaan istu ja ehkä jopa moittii, kun sänky on kastunut.

Vai ollaanko sittenkin ajoissa houkuteltu ja avustettu liikkeelle, jotta hitaalla, töpöttävällä askeleella ehkä notkahtelevin polvin ja omaa liikkumista taivastellen voidaan kulkea yhdessä hoitajan kanssa sinne vessaan?

Ihmisarvoista kohtaamista toivon kaikkiin muihinkin arjen toimintoihin ja elämän tilanteisiin. Me kaikki ansaitsemme kokemuksen arvostuksesta ja kohtaamisesta. Ansaitsemme ymmärryksen siitä, että vaikka liikkuminen on hidastunut, avun tarve kasvanut ja ehkä unohduskin vienyt nykypäivän ja nimimuistin, ihmisarvo on edelleen jäljellä.

Muista arvostus myös silloin, kun puhut asiakkaasta, toisesta ihmisestä. Älä sanoita häntä hankalaksi tai rasitteeksi. Muista, että hän on ihminen, joka tarvitsee apua ja jolla voi olla vaikeuksia ilmaista itseään tai tulla ymmärretyksi tai kuulluksi.

Istu silloin viereen, siihen kuivaan sänkyyn tai sängyn vieressä olevalle tuolille, pysähdy ja viivy hetkessä ja kohtaamisessa, anna kokemus aidosta läsnäolosta. Selvitä elämäntarina, jotta tiedät, mikä asiakasta kiinnostaa ja motivoi. Arvosta myös kokemuksia ja toiveita. Auta tekemään kiinnostavia asioita, neulo vaikka kantapää, jos asiakkaalta sujuu enää vain suora varsi. Tarjoa mahdollisuus ulkoiluun, kaikkina vuodenaikoina ja kaikilla säillä, jos toiveena on tuntea sade vasten kasvoja ja tuuli harventuneissa hiuksissa.

Palataanpa vielä siihen tilanteeseen, jossa mietittiin, voiko asiakkaan viereen istua.

Pystytkö ajattelemaan, miltä siitä pissasta märässä sängyssä istuvasta asiakkaasta tuntuu ja kauanko hän on ehkä jo joutunut siinä istumaan?

Jos seuraavalla kerralla huomaisitkin ajattelevasi, että onpa harmillista, en ehtinyt ajoissa avuksi. Saanko auttaa sinua vaihtamaan kuiviin vaatteisiin ja kuivalle istumapaikalle?

Jos huomaisit ajattelevasi asiakasta ja asiakkaan kokemusta, etkä itseesi kohdistuvaa harmitusta. Sillä kysehän on myös siitä, miten itse haluaisit tulla vastaavassa tilanteessa kohdatuksi ja avustetuksi.

Arvostava kohtaaminen rakentuu, kun ymmärrät työn tarkoituksen ja merkityksellisyyden syvemmin. Kun voit avustaa toista ihmistä kunnioittaen hänen ihmisarvoaan, saat todellakin tehdä työtä, jolla on tarkoitus ja joka on merkityksellistä myös asiakkaallesi.

Uskallan luvata, että se lisää hoitoalan työn mielekkyyttä. Arvostamalla asiakasta arvostat myös osaamistasi ja omaa alaasi.

Arja Hälinen
fysioterapeutti, kinestetiikkakouluttaja, Suomen Kinestetiikkayhdistyksen hallituksen jäsen, monialaisen toimintakyvyn edistämisen YAMK-opiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa

Tämä teksti on kirjoitettu osana opintoja.