Nielemishäiriöiden ehkäisy ruokaillessa

Muistisairauksien ja muiden pitkälle edenneiden neurologisten sairauksien oireina on häiriöitä tarkkaavaisuudessa ja aistihavaintojen käsittelemisessä. Muita oireita voivat olla esimerkiksi tahdonalaisiin lihaksiin liittyvät koordinaatio-ongelmat.

Nielemishäiriön aiheuttamia ongelmia ovat elämänlaadun heikentyminen, aliravitsemus, kuivuminen, kuolemanriskin suurentuminen, hiljainen tai avoin aspiraatio (aspiraatiota voi tapahtua ennen nielemistä, nielemisen aikana ja nielemisen jälkeen) ja aspiraatiopneumonia.

• kiertynyt ja sivulle kallistunut pää
• taakse taipunut niska ja ylhäällä oleva leuka
• huono istuma-asento
• heikko asennon hallinta (yläselän ja niskan lihaksien kiristyminen vaikeuttaa nielemistä)
• toiminnan tunnistamisen ongelmat
• alhainen vireystila
• hätäisyys
• yliaktiivisuus
• kasvojen ja suunalueen lihasten heikkous ja jähmeys
• suun alueen tuntopuutokset
• refluksitauti
• virtsatieinfektio
• suun infektiot
• limaisuus
• kuivat suun limakalvot ja kieli
• suun alueen kipu
• hengitysvaikeudet
• väsyminen ruokaillessa
• huonosti istuvat tekohampaat tai hampaiden huono kunto.

Edellä esitetyn luetelman lisäksi myös lääkkeisiin liittyy riskejä, etenkin jos ne otetaan liian pienen nestemäärän kanssa. Tietyt lääkkeet voivat aiheuttaa limakalvon syöpymistä ja kipua, jos ne juuttuvat ruokatorven limakalvoon. Psyyke-, nesteenpoisto-, kipu- ja verenpainelääkkeet aiheuttavat herkästi suun kuivumista. Rauhoittavat lääkkeet ja nukahtamislääkkeet taas aiheuttavat usein vireystilan laskua ja pitkälle päivään jatkuvaa uneliaisuutta.

• vetinen tai kurlaava ääni nielemisen jälkeen
• yskiminen ruokailun ja juomisen yhteydessä
• yskiminen heikkoa tai kokonaan puutteellista
• ruoan kertyminen poskipusseihin ja hampaisiin
• voimaton pureskelu, heikentyneet kielen liikkeet
• ruokailusta kieltäytyminen
• pureskelua vaativan ruoan jääminen syömättä
• ruoan tai juoman tuleminen sierainten kautta ulos
• ruoan tai juoman valuminen suusta ulos
• sairastetut keuhkokuumeet.

Hoivakodeissa, joissa olen työskennellyt, on saatu seuraavilla keinoilla lukuisia onnistumisia aspiraation ja aliravitsemuksen sekä kuivumisen ennalta ehkäisyssä. Kun esimerkiksi on saavutettu parempi keskittyminen ja hyvä vireystila käyttäen stabiilia ympäristöä ja vähentäen aistiärsykkeitä, on nieleminen parantunut ruokaillessa. Tämä taas on lyhentänyt ruokailun avustamiseen käytettyä aikaa jopa puolella.

Syöminen on helpompaa pöydän äärellä normaalissa istuma-asennossa tai mahdollisemman symmetrisessä istuma-asennossa, selkä ja pää suorana, leuka hiven laskettuna, kyynärvarret tukeutuen pöydän pinnalle, jolloin hartialinja suoristuu ja lapaluiden asento paranee. Jalat tukeutuvat lattiaan. Jos ruokailu tapahtuu jostakin syystä vuoteessa, ovat periaatteet ruokailuasennon suhteen samat.

Ihmisen on tärkeää saada kokemuksia erilaisista luonnollisista asennoista etenkin, jos oma liikkuminen on vaikeutunut. Eri asentoihin siirtymiset mahdollistavat nivelien ja lihasten liikkuvuuden ja tukevat kehonhahmottamista liikkeen ja taktiilisen sekä proprioseptisen aistijärjestelmien aktivoinnin avulla. Liikkeen ja aistijärjestelmien aktivoinnin avulla voidaan samalla nostaa vireystilaa ennen ruokailun aloittamista.

Voimakkaat ruokien ja juomien tuoksut ruokailun yhteydessä – esimerkiksi curry, sitrus ja kahvi – nostavat myös vireystilaa.

Ympäristön muokkaamisella (stabiili ympäristö) ja rauhoittamisella voidaan tukea ihmisen aisteja ja kognitiota niin, että hän pystyy havainnoimaan kehonsa asentoa suhteessa tilaan ja ylläpitää vartalon hallintaa sekä korjata tarvittaessa itsenäisesti asentoaan.

Ruokailijan eri aisteja voidaan tukea ruokailuvälineiden väreillä ja asettelemalla ruoka ja juoma hänen katseensa alle pöydälle. Näin häntä autetaan havainnoimaan, mitä on tapahtumassa ja mitä hänen odotetaan tekevän.

Ruokien ja juomien tuoksut, maut ja värit aktivoivat haju, maku- ja näköaisteja.

Ennen ruokailun aloittamista on hyvä antaa tuntopalautetta kasvojen, kielen ja nielun osalta heille, jotka siitä hyötyvät, esimerkiksi voidaan kosketuksen avulla rentouttaa ja aktivoida jännittyneitä kasvo- ja leukalihaksia.

Puhdistetaan suu, kieli ja hampaat tai tekohampaat, etenkin jos ruokailijalla on limaisuutta tai jäänteitä suussa edellisestä ruokailusta. Samalla syljen erityskin lisääntyy, mistä on apua, jos suu on muuten kuiva. Syljen määrää voidaan myös tarvittaessa lisätä esimerkiksi keinosyljellä tai vedellä suuta ja kieltä kostuttamalla. Tämä helpottaa ruoan suussa käsittelyä ja nielemistä.

Jos ruokailun ohjausta tarvitaan, nielemistä voi helpottaa ohjaamalla leuka kohti rintaa ja pyytää ruokailijaa sen jälkeen nielaisemaan tai ohjaamalla hänet nyökkäämään nielemisvaiheessa.

Nielaisuja voi ohjata useampia joka lusikallisen jälkeen. Pitää muistaa, että suuhun laitetaan vain yksi lusikallinen kerrallaan ja uusi vasta kun aikaisempi lusikallinen on varmasti nielty.

Ääntä voi kuunnella nielaisun jälkeen: äänen tulisi olla kirkas, ei vetinen tai kurlaava. Jos ääni ei ole kirkas voi syöjän ohjata yskimään niin monta kertaa, että ääni kirkastuu.

Pientä lusikkaa voi käyttää varmistukseksi, ettei ruokamäärä ole liian suuri nieltäväksi.

Jos ruoan käsittely suussa on kovasti vaikeutunut, sileä, sosemainen tai pehmeä ruoka ja paksunnetut nesteet voivat silloin olla helpompia syödä.

Ruokailuvälineitä valittaessa nokkamuki ei ole vaihtoehto. Sen käyttö lisää poikkeuksetta ja merkittävästi aspiraatio- ja aspiraatiopneumonian riskiä.

Ruokailijaa voidaan avustaa ruokailussa ohjaamalla hänen sormiensa otetta ruokailuvälineestä (tuntopalaute) avustajan saman puoleisen käden sormilla, toteuttaen näin kuntouttavaa hoitotyötä ja aistitoimintojen tukemista.

Omatoimisessa ruokailussa on hyvä käyttää tarpeen vaatiessa apuvälineiksi luokiteltuja lusikoita, haarukoita ja veitsiä sekä juomamukeja.

Kun viimeinen suullinen on nielaistu, kuunnellaan vielä äänen kirkkaus ja yskiminen.

Tarvittaessa suu ja kieli puhdistetaan esimerkiksi veteen kostutetulla harsotaitoksella. Hampaat tai tekohampaat harjataan, ja jos aspiraatiota on tapahtunut ruokailun aikana, pulloon puhallukset (vesi-PEP) parantavat keuhkojen ventilaatiota.

Kohoasento 15–30 minuuttia ruokailun jälkeen varmistaa, että ruoka ja juoma on kerennyt kulkeutua mahalaukkuun saakka. Tämä on tärkeää etenkin, jos ruokailijalla on refluksin riski.

Juhani Kuittinen

koulutuspäällikkö, Attendo Terapiapalvelut,
kinestetiikkakouluttaja, sairaanhoitaja

Teksti on julkaistu Kinestetiikka-lehden numerossa 1/2023. Lue koko lehti täältä.